Kutosvuosi. Viimeinen vuosi. Tänä vuonna kaikki elettiin viimeistä kertaa. Päätin jo heti lukuvuoden alussa, että nyt jos koskaan otetaan kaikki irti viimeisistä opiskelijatapahtumista ja eletään hetkessä. Tavoitteenani oli valmistua keväällä siten, etten koe jääneeni kuuden ihanan opiskeluvuoden aikana mistään haluamastani kokemuksesta paitsi. Ja tässä koen onnistuneeni.
Elokuu
Vitosen kesätöiden jälkeen oli aika palata kirjaimellisesti suoraan koulunpenkille, sillä kun työt loppuivat perjantaina, alkoi maanantaina lääkiksen kutosvuoden luentoviikot. Kesän töiden jälkeen kouluun paluu tuntui tervetulleelta lomalta, sillä tässä kohtaa tuntuivat aivot olevan aivan loppuun ajetut. Oli mukava tavata kesän jälkeen taas kavereita ja viettää yhdessä aikaa paitsi luennoilla, myös niiden jälkeen vapaa-ajalla.
Kutosvuoden ensimmäisellä luentoviikolla saapuivat kotiin myös tutun kirjavat Niemen muuttolaatikot, sillä kyllä vain: muutto oli taas edessä. Tämä oli kummallakin meistä jo neljäs muutto Kuopiossa lääkiksen aikana, joten tavoitteena uudelle asunnolle on pitää se ainakin muutaman vuoden ajan tästä eteenpäin.
Syyskuu
Syyskuu tarkoittaa uuden lääkisvuoden virallista alkamista, sillä uudet fuksit aloittavat tuolloin koulutaipaleensa ja kakkoset palaavat myös lomilta. Ekan illan bileissä vallitsi kutosten keskuudessa nostalginen tunnelma, kun tajusi tänä vuonna kokevansa kaikki tapahtumat nyt viho viimeistä kertaa. Jokaisesta hetkestä oli siis nautittava täysillä.
Syyskussa vietettiin myös koko lääkiksen viimeiset toogat, mikä tarkoitti toogahistorian parasta pukukoodia! Kutosvuonna toogapukeutumisen ohjesääntönä on nimittäin käytännössä vapaat kädet eli päälle saa laittaa mitä vain haluaa. Myös toogakankaan värin saa valita! En osannut päättää kahden kankaan väliltä joten menin illan sitten kaksissa toogissa, koska miksei? Alkuilta etkoiltiin pelkästään kutosten kesken, fiilisteltiin alkavaa viimeistä opiskeluvuotta ja loppuillasta siirryttiin bussikyydein jatkoille Tuonelaan koko KuoLOn Tooga-bileisiin.
Lokakuu
Lokakuussa juhlistettiin KuoLOn 50-vuotista taivalta historian suurimmissa vuosijuhlissa. Juhlat olivat ennätyssuuret joten tapahtumapaikaksi valikoitui Kuopiohalli, jotta yli tuhatpäinen ihmismassa saatiin mahdutettua saman katon alle juhlimaan. Olin ollut mukana vujutiimissä somevastaavan roolissa, joten pääsin seuraamaan järjestelyitä paraatipaikalta ja stressaamaan toki juhlan onnistumista muiden vastaavien joukossa.
Juhlat olivat kuitenkin huippumenestys ja koko juhlapäivän vallitsi taianomainen tunnelma. Päivä alkoi virallisella koktail-tilaisuudella Kuopion kaupungintalolla ja jatkui itse iltajuhlien ja jatkojen merkeissä upeasti koristellulla Kuopiohallilla. Illan aikana pidettiin puheita, jaettiin palkintoja sekä laulettiin akateemisia juomalauluja sitsityyliä sivistyneemmin. Sain itsekin nousta lavalle noutamaan KuoLOn hopeista ansiomerkkiä kiitoksena kolmesta hallitusvuodesta ainejärjestömme tiedottajana ja somevastaavana. Tunnustus tuntui hyvältä ja pieni tippa nousi silmäkulmaan, vaikka iso osa keskittymiskyvystä menikin lavan portaista selviytymiseen pitkän helman ja korkokenkien kanssa. En onneksi kaatunut!
Lokakuussa starttasi toden teolla myös viimein syvärieni saattaminen lopullisesti kansien väliin. Minulle taottiin preklinikassa useaan otteeseen päähän, että syvärit kannattaa aloittaa ajoissa. Noh, niin minä aloitin. Tarkalleen ottaen aloitin projektin fuksivuoteni kesällä, minkä jälkeen se oli käytännössä kokonaan jäissä kolmen klinikkavuoden ajan. Nyt olikin siis aika lopettaa ikuinen välttely, avata vanhat labravihot ja alkaa kirjoittaa kuin viimeistä päivää, mikäli mielin valmistua kevään 2023 aikana.
 |
| Ei välttelyä, vaan luova syväritauko. |
Marraskuu
Syksy eteni syvärien parissa ja perusarki rullasi omalla painollaan. Marraskuun sateiden ja pimeyden vallatessa Kuopion, piristi viikkoja onneksi monet innolla odotetut lääkiksen tapahtumat kuten halloween ja KuoLOn pikkujolut. Kaverien kanssa vietettiin myös paljon aikaa ja mahtui sinne väliin myös jonkin verran päivystysvuoroja ahkeroitavaksi. Myös lääkiksen pelättyä (ja peloteltua) sisätautien loppukuulustelua jännitin turhaan, sillä tentti oli loppujen lopuksi melko kiva ja siten meni myös suht pienellä vaivalla läpi. Checkilista valmistumista varten lyheni kohta kohdalta.
Marraskuussa hain myös uudestaan FiMSICin kuukauden mittaiseen opiskelijavaihtoon, sillä edellinen vaihtoni Tansaniaan peruuntui aiemmalla kerralla koronan myötä.
Joulukuu
Piparintuoksua, pakkaskelejä ja kliseisiä joululauluja. Oli taas se aika vuodesta, kun kaapin perukoilta kaivettiin se isoäidin tekemä perintöpöytäliina, jota koristaa pinttyneet punaviinitahrat monen vuosikymmenen ajalta. Liina levitetään juhlavasti joulupöytään ja jouluherkut asetellaan huolellisesti tahrojen päälle niitä peittämään. Jääkaappi pursuaa ruokaa ja silti valmistetaan vuosittainen rosolli, vaikkei siitä kukaan oikeastaan edes tykkää.
Nuo hauskat ja hullunkuriset perinteet loivat taas kerran ihanan odottavan tunnelman ja joululoma tuli tänäkin vuonna tarpeeseen. Varsinkin, kun tulevalta kevätlukukaudelta oli omalla kohdallani luvassa käytännössä viikkoaikataulutettu arki tammikuusta aina toukokuun loppuun.
Joulukuussa kuulin myös päässeeni FiMSICin opiskelijavaihtoon ykkösvalintaani Ruandaan, joten kevään todo-listalle pomppasi matkailijoiden rokotteiden ja viisumin hankinta!
Tammikuu ja helmikuu
Kun uuden vuoden rakettien pauke lopulta hiipui kuulumattomiin, starttasi siitä viimeisen lääkiskevääni tykitysputki. Kevätlukukausi alkoi kaikilla kutosilla viikon kestävällä hätätilanteiden luentoviikolla, jota seurasi omalla kohdallani reilu kahden kuukauden tyhjä slotti lukujärjestykseen. Tyhjää ei kuitenkaan kalenterissa tuona aikana näkynyt. Heti luentojen loputtua aloitin terveyskeskustyöt samalla kun kevään 2023 KuoLOn speksin tanssitreenit pyörähtivät käyntiin. Alkuvuoden viikonloput vierähtivät nekin toiminnallisissa merkeissä, nimittäin viimeinen Kuopion lääkiksen Tahkoreissu sekä Tampereen MM-kyykkä olivat ehdottomasti kevään to do-listan kärjessä.
Helmikuussa vaihtui sitten terveyskeskustyöt harjoitteluun KYSin sisätautiosastolla, sillä meikäläiseltä uupui vielä se vihoviimeinen sisätautiamanuenssuuri päivystyksineen.
Maaliskuu
Siis tämän vuoden Speksiä ei voi edes sanoin kuvailla. Jos viime vuosi oli upea kokemus, niin tänä vuonna proggis oli tajunnanräjäyttävä. Koko kevään vallitseva yhteishenki, uuden luomisen ilo ja upeat uudet tuttavuudet tekivät keväästä yksinkertaisesti taianomaisen. Toimin tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa vastaavan roolissa, mikä mahdollisti aivan uuden ulottuvuuden projektin tekemiseen, kun pääsi olemaan mukana isommin koko kokonaisuuden rakentamisessa aina speksibiisien valitsemisesta kohtausten välisiin siirtymiin sekä nilkan ojennuksiin. Näytöksiä kertyi maaliskuussa yhteensä kahdeksan kappaletta Kuopiossa tanssiteatteri Sotkulla sekä niiden lisäksi lähdimme huhtikuussa kiertueelle Helsinkiin ja Tampereelle esittäen vielä yhden näytöksen kummassakin. Rakastan lavalla oloa ja tänä speksivuonna todella pääsi esiintymään koko sydämensä kyllyydestä.
Ei voi kuin nöyränä todeta, miten etuoikeutetulta tuntuu olla osana tällaista proggista vuosi toisensa jälkeen. Varsinkin, kun näin aikuisiällä tällaisia yhteisiä monia taiteenlajeja yhdisteleviä amatööriprojekteja ei yksinkertaisesti vain tule elämässä liiemmin vastaan. Speksi onkin valehtelematta koko lääkiksen parasta aikaa.
Ensi vuonna olenkin sitten yleisössä huutamassa itse omstartteja.
 |
© Juha Anderson |
 |
| © Juha Anderson |
 |
| © Juha Anderson |
 |
| © Juha Anderson |
 |
| © Juha Anderson |
 |
| © Juha Anderson |
 |
| © Juha Anderson |
 |
| Koko lääkiksen viimeinen ryhmäopetus! |
Huhtikuu
Tämä lukuvuosi on tullut vietettyä ensimmäistä kertaa vuosikausiin etäsuhteessa, kun toinen osapuoli otti ja lähti alkusyksystä viettämään välivuotta Erasmus-vaihtoon Saksan Freiburgiin. Speksihulinoiden laannuttua pariksi viikoksi ennen huhtikuun kiertueviikonloppua tarjoutuikin täydellinen mahdollisuus käydä ihmettelemässä toisen uutta kotikaupunkia. Eikun siis lentolippuostoksille ja kohti Helsinki-Vantaata!
Viikon Saksareissun jälkeen starttasi speksin kiertuebussi kohti Helsinkiä ja Tamperetta, minkä siivittämänä polkaistiin käyntiin kutosvuoden (ja koko lääkiksen) viimeiset seminaariviikot.
 |
| Neule: kirpparilöytö (alunperin H&M) Laukku: kirpparilöytö Housut: kirpparilöytö Lenkkarit: kirpparilöytö (alunperin Fila) |
 |
| Lennokkaasti speksikiertueelle! |
 |
| Se oli siinä! |
Viimeinen vappu
Kutosvuoden kevään seminaariviikkoja värittivät alkavat vappuhulinat. Oli sitsejä, bileitä ja rastikierroksia. Seminaariviikot päättyivät muutama päivä ennen vappuaattoa ja kutosten viimeisellä luennolla korkattiinkin tätä juhlistaaksemme perinteikkäät kuohuvat eli pidettiin "vikan luennon skumpat". Luentopäivän päätteeksi kävimme vielä koko vuosikurssin voimin syömässä ja juhlittiin päättyvää lääkismatkaa yhdessä KuoLOn kerhotalo Tuonelassa. Samalla viikolla palautin myös valmiit syvärini viimein arviointiin, joten virallinen valmistuminen vielä tämän kevään puolella näyttää nyt hyvin todennäköiseltä!
 |
Viimeisen luennon skumpat!   |
Sawo-Karjala excursio on ollut kaveriporukkamme keskuudessa ehkä vapun rakastetuin tapahtuma läpi lääkiksen. Tänä vuonna meistä ei valitettavasti kukaan ollut kuitenkaan Kuopiossa tapahtuman lipunmyynnin aikaan, joten päätimmekin lähteä excursiolle omalla kyydillä. Aivoriihi eskaloitui nopeasti ja eipä aikaakaan, kun olimme buukanneet limusiiniajelun ympäri Pohjois-Savoa kyseiselle päivälle. Täytyyhän kutosella nyt lähteä viimeiselle Sawo-Karjala excursiolle tyylillä!
 |
| KuoLOn lyyran voi ostaa KuoLOn toimistolta hintaan 8 euroa! |
Sawo-Karjalaa seuraavana päivänä koitti sitten viimeinen vappuaatto opiskelijastatuksella. Ilta oli hyvällä tavalla tunteikas ja buranahaalarit kahisten ryömittiin kotiin lopulta vasta aamuauringon noustessa. Niin se kuusi vuotta vain hurahti ohi silmien, vaikka kouluun päästessä kuusi vuotta tuntui ajatuksena ikuisuudelta.
Vappupäivänä sohvan nurkassa tulevaa ja mennyttä elämää pohtiessani tuli sitten täyteltyä hakemus KuoLOn alumnijäseneksi, joten onneksi optio joihinkin lääkistapahtumiin säilyy kalenterissa jatkossakin<3
Valmistumisen aiheuttamaa tyhjiötä täyttää sopivasti myös heti perään luvassa olevat uudet seikkailut. Vapun jälkeen alkoikin rinkan pakkailut Ruandan reissulle, minkä jälkeen heinäkuussa astuttaisiin maihinnousukenkiin Kainuun prikaatissa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen merkeissä!
***
-E
